Olen miettinyt mahdollista ehdokkuuttani eduskuntavaaleissa 2011. (Joo, oletetaan, että ne on silloin, vähän epäilen eduskunnan hajoamista nyt.) Olin jo tavallaan päättänyt jäädä pois vaaliyritelmistä ja keskittyä pelkkään mielipidevaikuttamiseen blogaamalla, mutta on ne vaalit ihan kiva harrastus kuitenkin.
Joka tapauksessa, jos lähden ehdokkaaksi, lähden vain liberaalisen puolueen ehdokkaaksi. Ja koska meillä ei nykyisin ole puoluerekisterissä olevaa liberaalipuoluetta, sellainen täytyy saada aikaiseksi. Lauantaina on Liberaalien ylimääräinen vuosikokous, jossa keskustelemme varmasti myös kannattajakorttien keräämisestä. Nykyinen ydinporukka on niin pieni, että sillä korttikampanja ei ole onnistunut.
Kysymys tässä kohtaa kuuluu, onko blogini lukijoiden joukossa ihmisiä, joita kiinnostaisi minun ehdokkuuteni (ja/tai muiden liberaalien osallistuminen vaaleihin) niin paljon, että voisivat kuvitella osallistuvansa kannattajakorttien keräämiseen? Nyt haluan alustavia kiinnostuksen osoituksia kommentteihin tai sähköpostiin (etunimi@etunimi.fi) ennen lauantaita eli mielellään heti.
Et sitoudu vielä mihinkään, lähinnä kartoitan onko tavoite edes realistinen tai löytyykö riittävästi kysyntää. Ei ole merkitystä sillä, oletko Keski-Suomesta vai muualta. Sinun ei edes tarvitse olla Liberaalien jäsen osallistuaksesi korttien keräämiseen.
Ennenaikaiset vaalit on yleensä järjestetty, kun valtiollinen prosessi on pahasti häiriintynyt, tai hallitus hajonnut, eikä uutta ole saatu aikaan.
- Tässä tilanteessa kysymys olisi siis siitä, että hallitus ja eduskunta ovat täydellisesti menettäneet kansalaisten luottamuksen. Tässä pitäisi olla kysymys luottamuskriisitä, joka johtaisi uusiin eduskuntavaaleihin. Mutta eihän nyt vielä ainakaan ole avointa konfliktia syntynyt valtiollisessa järjestelmässä, sanoi valtio-opin emeritusprofessori Jaakko Nousiainen Aamu-tv:n haastattelussa.
Mutta mistä nämä asiantuntijat ja (valtaosin keskustalaiset) poliitikot tietävät, että kansan luottamus eduskuntaan ei ole mennyt? Nyt voisi olla aika jonkin riippumattoman tutkimusyrityksen tehdä mielipideselvitys asiasta. Tuhannen kansalaisen satunnaisella otoksella tiedettäisiin aika varmasti, luottaako enemmistö väestöstä enää eduskuntaan vai ei. Suomen Gallup, Taloustutkimus, any one?!
Vapauden filosofia -lyhytanimaatio on viimeinkin julkaistu suomeksi, tietenkin YouTubessa. Alkuperäinen versio, The Philosophy of Liberty, löytyy täältä useilla kielillä, englannista esperantoon ja afrikaansista ukrainaan. Tämä kahdeksan minuutin mittainen animaatio kertoo selvästi ja ytimekkäästi mistä vapaudessa on kyse. Erityisesti suosittelen animaatiota useille blogini viimeaikaisille kommentoijille, kuten esimerkiksi J.J:lle.
Media ja poliitikot ovat jo alkaneet hehkuttaa laman olevan ohi, elvytyksen alkavan tehota ja uuden nousun alkavan viimeistään ensi vuonna. Mikä tahansa plussalla varustettu talousluku näyttää riittävän tälle perusteluksi, esimerkiksi pörssikurssien nousun väitetään olevan jopa varma merkki laman voittamisesta. Toiveajattelua. Lama ei ole vielä ohi ja pahin on vasta edessä.
Lamaan johtaneita ongelmia, eli halvan korkopolitiikan kannustamaa ylivelkaantumista ja massiivisia virheinvestointeja, ei ole vieläkään purettu. Valtiot ovat entisestään lisänneet velkaantumista ja kuluttamista, vaikka aiemmallekaan velalle ei ole katetta todellisuudessa. Alentamalla korkoja, kehumalla kilpaa omien toimiensa toimivuutta ja vähättelemällä ongelmaa valtiot keskuspankkeineen yrittävät saada myös kansalaiset velkaantumaan ja kuluttamaan lisää.
Älkää menkö halpaan! Velkakuplan on purkauduttava ja tehdyt virheet on korjattava ennen kuin talous on uudelleen vakaalla pohjalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varsinkin pääomavaltaisten toimialojen on supistuttava merkittävästi palautuakseen kestävälle tasolleen. Toisin sanoen esimerkiksi rakennusteollisuudessa työpaikkojen määrä tulee jatkossa olemaan huomattavasti viime vuosia alhaisempi.
Myös pääomahyödykkeiden hinnoista on päästettävä ilmat pihalle. Valtiot yrittävät kaikin keinoin estää hintojen palautumisen oikealle tasolleen, koska se tarkoittaisi muun muassa äänestäjien velkarahoilla hankkimien asuntojen arvojen romahdusta. Mutta hintojen korjausliike tulee tapahtumaan, ennemmin tai myöhemmin. Jos poliitikot ja keskuspankkiirit onnistuvatkin joksikin aikaa puhaltamaan uutta ilmaa hintoihin puskemalla kahmalokaupalla uutta virtuaalirahaa talouteen, niin se ei tule kestämään loputtomasti. Asuntojen hinnoista tulee lähtemään kymmeniä prosentteja pois, kalliimmista asunnoista enemmän. Kestääkö sinun velkainen taloutesi sen? Ovatko asuntolainasi vakuudet enää riittävät, kun asuntosi arvo laskee vaikkapa 30 tai 40 prosenttia? Ota selvää.
Onko taloudessasi liikkumavaraa? Kestääkö taloutesi sen, että ruoan, sähkön, lämmön ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden hinnat nousevat tulevina vuosina 10-20% vuosivauhdilla? Tämä nousu johtuu talouteen työnnetystä lisärahasta, jonka täytyy mennä johonkin. Asuntojen hintoihin se ei mene, koska ihmiset eivät enää uskalla ottaa velkaa alhaisista koroista huolimatta, jolloin asuntojen hintojen on pakko laskea.
Tapiola Pankin tuoreen tutkimuksen (josta uutisoi ainakin Taloussanomat) mukaan joka kolmannessa suomalaisessa taloudessa liikkumavaraa on alle 300 euroa kuukaudessa, joka kymmenennessä alle 100 euroa. Ei tule riittämään, kuten kyseisen pankin varatoimarikin sanoo. Hälyttävää on kuitenkin se, että valtioon luotetaan aivan liikaa:
”Luotan siihen, että yhteiskunta hoitaa riittävän taloudellisen turvan tulevaisuuteni varalle.” Yli puolet haastatelluista vastasi olevansa vähintään melko samaa mieltä väittämän kanssa.
Jos sinulla onkin mielestäsi riittävästi liikkumavaraa omassa taloudessasi, ylläolevan pitäisi silti soittaa hälytyskelloja. Suuri osa suomalaisista ei ole varautunut riittävästi talouden tuleviin heilahteluihin, joten he myös tulevat tarvitsemaan ja vaatimaan lisää turvaa yhteiskunnalta. Se tarkoittaa lisää veroja ja veroluonteisia maksuja, jotka jo muutenkin ovat nousemassa. Viimeistään se kolauttaa sinunkin talouttasi. Et voi luottaa siihen, että oma tilanne näyttää hyvältä, kun valtio laittaa lopulta sinutkin maksamaan muiden huolettomuudesta.
Tapiola ennustaa työttömyyden yltävän pahimmillaan neljäänsataan tuhanteen. En tiedä mitä kaikkea tuohon lukuun on sisällytetty, mutta se tarkoittaisi n. 15% työttömyysastetta. Itse uskon, että ennen kuin lama on oikeasti ohi, kaikkien työttömien, tukityöllistettyjen, työllisyyskurssitettavien ja muuten työvoimaan normaalisti kuuluvien työvoiman ulkopuolelle (kuten opiskelemaan tai kotivanhemmaksi) siirtyneiden tai siirrettyjen määrä tulee kolkuttelemaan jopa viidennestä työvoimasta, ellei enemmänkin, eli 500-600 tuhatta ihmistä. Ja kova on vauhti sinnepäin, heinäkuussa työttömiä oli 46% enemmän viime vuoden heinäkuuhun nähden.
Miten tuohon sitten voi varautua? Hanki liikkumavaraa. Vähennä menoja, hanki lisätuloja. Lykkää epäoleellisia hankintoja. Osta halvempia tuotteita. Tarkkaile jätteitäsi, meneekö esimerkiksi ruokaa hukkaan? Osta vain se, minkä tarvitset. Maksa pois kulutusluotot, luottokortit ja muut vastaavat velat. Säästä, säästä ja säästä.
Jos yhteiskunnan turvaankaan ei voi luottaa, miten ensi talveen pitää sitten varautua?
[Tapiola Pankin vtj:n] vastaus on yksinkertainen: säästämällä. Hänen mukaansa 300 euron liikkumavara taloudessa ei riitä, ja suomalaisten on syytä alkaa metsästää säästökohteita.
– On tietysti parempi säästää kuin ottaa lainaa. Jos jää työttömäksi, lainansaantikin vaikeutuu.
Jos et ole jo aloittanut säästämistä, se on joka tapauksessa edessä. Edellisenkin laman jälkeen suomalaiset joutuivat pakkosäästämään ja keventämään velkakuormaansa. Olemalla liikkeellä hyvissä ajoin pärjäät paremmin.
Myös valtio ja kunnat joutuvat lopulta säästämään ja leikkaamaan, vaikka puheet ovatkin vielä kovat palveluiden säilyttämisen puolesta. Velkaantuminen ja kiristyvä verotus eivät voi jatkua loputtomiin. Sivukirjastoja suljetaan, kyläkouluja suljetaan lisää, koulujen luokkakoot kasvavat, terveydenhuollon jonot venyvät, ihmisiltä aletaan jopa evätä hoitoa, teiden ja muun infrastruktuurin kunnossapito kärsii, jne. Jopa sosiaalietuuksia aletaan leikata ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa rajoitetaan. Yleisradio tosin todennäköisesti hankkii lisää ulkomaisia viihdesarjoja kansalle näytettäväksi.
Miksi olen niin varma tästä kaikesta? Koska ainoa toimiva talousteoria, joka myös ainoana ennusti nykyisen kriisin, kuten kaikki aiemmatkin kriisit, niin ennustaa. Koska se on välttämätön seuraus siitä politiikasta, jota valtiot ja keskuspankit, omamme mukaanlukien, harjoittavat. Koska sijoittajat tietävät paremmin ja säästävät kultaan sekä pitkäaikaisiin velkakirjoihin. Kiinassa valtio kannustaa jopa kansalaisiaan ostamaan kultaa ja hopeaa, koska jopa Kiinan valtio tietää, että vielä rytisee. Ei tarvitse olla rakettitiedemies ymmärtääkseen ainakin sen, että kaikki ei ole niin hyvin kuin meille yritetään vakuutella.
Ajaessani töihin tänään näin ylipursuavia roska-astioita ja täpötäysiä kaupungin roskalavoja. Ne haisevat. Se on iljettävää. Se on sivistymätöntä. Se on luultavasti jossain määrin vaarallista.
On yleinen vapaapäivä, joten näiden luotaantyöntävien jätösten korjaamiseen palkatut julkishallinnon työntekijät eivät tietenkään voi tehdä töitä, vaikka yksityisten rakennusfirmojen työntekijät käyttävät ylimääräisen työajan tehokkaasti hyväkseen.
Sama pätee kotitalousjätteisiin: jätteet haetaan kerran viikossa — aikataulun mukaisesti — etkä voi tehdä mitään saadaksesi roskasi noudetuiksi useammin. Se on suunniteltu juttu, etkös nyt tiedä, ja jos tuotat enemmän jätteitä kuin kaupungin kerran viikossa kiertävät kuljetukset voivat ottaa mukaan, se on sinun ongelmasi, ei kaupungin.
Juuri se asia, mitä ihmiset pelkäävät yksityisesti hoidetussa jätehuollossa — eli että jätteet kasautuisivat kaikkialle eikä kukaan tekisi asialle mitään — näyttää olevan normaalia toimintaa kunnallisessa jätehuollossa. Mutta siitä emme välitä. Miksi?
Ennen kuin tartumme tähän asiaan, todettakoon ensin, että jätteet ovat vakava asia. [Amerikkalainen tärkeä konservatiivivaikuttaja] William F. Buckley torui aikoinaan libertaareja siitä, että nämä vaivautuivat käsittelemään sellaisia mitättömiä asioita kuin jäteongelmaa, kun hän itse pelotteli väestöä ydinsodalla.
”Koko libertaarien mahdollisuus tuntea ylemmyyttä järjestäessään mukatärkeitä pieniä seminaarejaan mitättömistä asioista kuten kunnallisen jätehuollon yksityistämisestä, on vain konservatiivien vihollisen kestämiseksi tekemän uhrautuvuuden ansiota”, Buckley kirjoitti vuonna 1961.
Tosiaan, pieniä seminaareja. Seminaareja sellaisista asioista kuin ruton välttäminen. Ihmiskunnalla on jonkin verran kokemusta kelvottomasta jätehuollosta, ja ne kokemukset ovat olleet tappavia. Ruttoepidemiat pyyhkäisivät yli antiikin yhteiskuntien suurinpiirtein puolen vuosisadan välein, lähinnä hyvän puhtaanapidon puutteen vuoksi. Euroopan Musta Surma olisi vältetty paremmalla puhtaanapidolla ja kunnollisella jätehuollolla, sen sijaan että jätteiden annettiin kerääntyä kaduille.
Historian taistelu kehittyneen maailman ruton kanssa päättyi kapitalismin nousun aikaan myöhäisellä keskiajalla, eikä se ole mikään ihme. Pääoman muodostumisen mukana syntyi innovaatioita myös jätteiden hävittämiseen, koska eläminen hygieenisissä olosuhteissa ja elossa pysyminen tuntuu olevan jollain tapaa tärkeää ihmisille. Tämän vuoksi suurimmat kehitysaskeleet jätehuollossa otettiin teollisen vallankumouksen aikoihin.
Ja täällä me olemme vuonna 2009, kaduille kertyvien haisevien jätteiden kanssa, pussit täynnä raakoja eläinten osia (kanaa, sikaa, nautaa, kalaa), käytettyjä vaippoja, mätäneviä munia ja dippikastikkeita, kasoissa, joita torakat ja rotat möyhivät ravinnon perässä. Tämä kaupungissa, joka ylpeilee siisteydellään.
Ja me siedämme tämän samasta syystä kuin siedämme kadonneet kirjeet, katujen kuopat, kehnot peruskoulut, arvoaan menettävän valuutan ja tukkeutuneen oikeusjärjestelmän: koska nämä palvelut ovat julkishallinnon monopolisoimia.
Nyt voit esittää kaikki haluamasi julkishyödykeargumentit teistä, kaduista ja oikeusistuimista, mutta jätehuolto ei ole rakettitiedettä ja voisi olla helposti vapaiden markkinoiden hoitamaa. Kaikki haluavat jätteet hävitetyiksi, ja sen parempi, mitä nopeammin.
Se tarkoittaa, että jätehuoltopalvelulle on kysyntää. On rahaa tehtäväksi. Ainoa tapa estää vapaiden markkinoiden ratkaisu tällaiseen asiaan on tehdä se laittomaksi.
Jos markkinat olisivat vastuussa, jätteet noudettaisiin varmasti useammin kuin kerran viikossa. Meidän ei tarvitsisi raahata jätepönttöjämme tien reunaan. Itse asiassa, meille annettaisiin useita erilaisia vaihtoehtoja jätteiden keräämiseen.
Jos tuottaisimme enemmän jätettä kuin meidän ”pitäisi”, emme saisi vihaisia kirjeitä kunnalta. Yksityiset jätehuoltoyritykset olisivat innoissaan. Saattaisimme maksaa palvelusta noutotiheyden mukaan tai kenties painon mukaan. Se jäisi markkinoiden ratkaistavaksi.
Jätehuoltopalveluita saattaisi jopa kohdata — pois se minusta — innovaatio, aivan kuin 1900-luvun alkupuolella, kun jätehuoltopalvelut olivat enimmäkseen yksityisiä. Ehkä asuntomme olisivat kiinteästi yhteydessä maanalaisiin jätehuoltoputkistoihin, jotka poistaisivat jätteet silmistämme yhdessä hujauksessa. Keittiöissämme saattaisi olla tehokkaita jätekouruja, jotka vievät jätteemme pois sitä mukaa kuin tuotamme niitä.
Mutta tämän kauhistuttavan jätehuollon kunnallistamisperinteen (tai kutsuisimmeko sitä neuvostoistamiseksi) vuoksi koko toimiala on juuttunut menneisyyteen, täysin immuunina kehitykselle ja modernisaatiolle.
Saamme kaikki uutisemme optisten kuitujen kautta, kuljemme ympäriinsä pienet langattomat puhelimet mukanamme pystyen milloin tahansa ottamaan yhteyden keneen tahansa missä tahansa, voimme tehdä digitaalisesti ostoksia kenen tahansa kauppiaan kanssa ympäri maailmaa. Mutta kun puhe on roskista, luotamme edelleen kerran viikossa kulkevaan, tiukasti aikataulutettuun jätteiden noutoon, jossa verovaroilla palkatut kuljettajat ajavat suuria, vanhanaikaisia roska-autoja.
Omassa kunnassani jopa roskapöntöt ovat julkishallinnon ostamia ja omistamia, aivan kuin yksityinen sektori ei olisi vielä keksinyt astiaa, johon voi laittaa asioita.
Joten miksi tämä järjestelmä kestää ja pysyy? Kysyin muutamilta ihmisiltä mielipiteitä, ja useimmiten vastaus liittyi jonkinlaiseen rakenteelliseen korruptioon. Jäteautoja valmistavat ja kaatopaikkoja ylläpitävät ihmiset ovat merkittäviä henkilöitä ja saavat jätehuoltosopimukset suhteilla. Ehkäpä niin, mutta miksi siedämme sitä?
Tämä saattaa kuulostaa absurdissa määrin hyväksyttävältä ajatukselta: avataan järjestelmä kilpailulle ja saamme innovaatiota.
Enkä tarkoita vain jätehuollon kilpailuttamista. Tarkoitan kunnallisen jätepalvelun lopettamista kokonaan ja jätehuollon jättämistä täysin yksityisten yrittäjien huoleksi. Nykyinen kerrassaan surkea, kaikkia esteettisiä arvoja loukkaava ja terveysriskejä synnyttävä meno ei voi millään jatkua.
Mitä tulee vanhaan konservatiivien väittämään, jonka mukaan libertaarit eivät ole riittävän huolestuneita Neuvostoliiton uhasta ja ovat liiankin huolestuneita jäteongelmasta, muistakaa, että Neuvostoliitto on ollutta ja mennyttä, mutta jäteongelma on edelleen arkipäivää.
Edellisen kirjoituksen kommenttiosioon tuli kyseiseen aiheeseen liittymättömiä kommentteja (22, 38, 43 ja 53), joten vastaan niihin täällä. Otsikko kertoo siitä, että olen vastannut niihin eri yhteyksissä aiemmin, mutta otetaan vielä kerta kiellon päälle, kun niistä kerran halutaan jankata. Tämä kirjoitus etenee siten, että lainaan tähän kommentoijan tekstiä kursivoituna pala kerrallaan ja vastailen kohtiin yksitellen. >>
(Tämä kirjoitus on alunperin kirjoitettu Ilmastofoorumi ry:n keskustelufoorumille.)
Lorentz kirjoitti:
BorisW kirjoitti:Toistan käsikirjan sanomaa, että skeptikolla (kyseenalaistaja) ei ole todistusvelvotetta vaan vastapuolen tulee todistaa väitteidensä paikkansapitävyyden.
Täysin väärin. Tieteessä kyseenalaistajan on nimenomaisesti osoitettava kritisoimansa teoria vääräksi tai esitettävä uusi parempi teoria!
Tässä nyt menee iloisesti taas kaksi asiaa sekaisin, nimittäin tiede ja politiikka.
Kukaanhan ei vastusta sitä, että tieteen keinoin selvitetään, tutkitaan ja opitaan asioita. Tämähän on selvää pässinlihaa. Tieteessä on vaihtoehtoisia teorioita, toiset osoittautuvat aikanaan vääriksi, toiset oikeammiksi, kunnes taas uudet teoriat tulevat tilalle. Voimme varmasti luottaa siihen, että jossain vaiheessa tulevaisuudessa tiede on selvittänyt hyvin luotettavalla tasolla esimerkiksi kaikki ilmastoon liittyvät oleelliset prosessit.
Mutta jos kysymys olisi vain tieteestä ja sen kehittymisestä, emme kävisi tätäkään keskustelua nyt. Keskiössä on se, että mitä tällekin asialle tehdään, jos tehdään. Tiede voi tarjota erilaisia ratkaisumalleja tai muita pohjatietoja, mutta tämä osa on silti puhdasta politiikkaa. Ja jos politiikassa esitetään jollekin asialle tehtävän jotain, ratkaisun esittäjällä on todistustaakka. Jos kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että asialle pitää tehdä jotain, niin vasta silloin ensin tarjotulle ratkaisuehdotukselle on pystyttävä tarjoamaan vaihtoehto.
Todistustaakka tarkoittaa sitä, että ratkaisuehdotuksen tekijän on osoitettava, että 1) ongelma on tosi, 2) hänen ehdotuksensa ratkaisee ongelman ja 3) hänen ehdotuksensa ei aiheuta muita ongelmia, tai jos aiheuttaa, on osoitettava, että ratkaisun haitat ovat pienemmät kuin sen hyödyt.
1) Poliitikot ja muut politiikkaan osallistuvat (eli tavalliset kansalaiset) eivät ole tiedemiehiä (paitsi se hyvin pieni osa poliitikoista ja tavallisista kansalaisista, jotka ovat tiedemiehiä), joten heillä ei ole valmiuksia arvioida, mitkä tieteen esittämistä eri vaihtoehdoista ovat parempia kuin toiset. He voivat mennä tiedemiesten määrän tai auktoriteetin mukana, mutta tieteen historia osoittaa, että pelkästään näillä perusteilla valitseminen on vain yhtä hyvä ellei jopa huonompi menetelmä kuin kolikon heittäminen.
Jos ja kun tieteessä on kiistanalaisia kysymyksiä, poliittisten ratkaisujen tekemisen niiden pohjalta täytyy ottaa tämä huomioon. Ilmastopolitiikassa näin ei tehdä, vaan politiikassa on valittu yksi tieteen näkökulma yli muiden ja muihin vaihtoehtoihin ei edes varauduta.
2) Politiikan historia puolestaan opettaa, että poliittisilla ratkaisuilla on vielä huonompi onnistumisprosentti kuin tieteellisillä teorioilla. Vaikka ongelma olisikin tosi (eli se ei olisi tieteellisesti kyseenalainen, kuten monet ilmastoon liittyvistä kysymyksistä vielä nykyisin), on vielä osoitettava, että tarjottu poliittinen ratkaisu korjaa tai lieventää ongelmaa. Tämäkään ei nykyisin toteudu, sillä kuten esimerkiksi Kioton sopimuksesta tiedämme, vaikka sen pohjana olleet tieteelliset teoriat olisivat pitäneet täysin paikkansa ja vaikka sopimusta olisi noudatettu ja noudatettaisiin täydellisesti, niin sen vaikutus ilmastonlämpenemiseen olisi silti vain asteen tuhannesosien luokkaa vuosisadassa. Tämän kyllä myöntävät käsittääkseni useimmat alarmistitkin.
3) Pitämällä silmät ja korvat auki meidän on helppo todeta, että ilmastonmuutoksen vastaisilla toimilla on jo nyt saatu aikaan paljon haittoja, kuten muun muassa
sademetsien tuhoaminen öljypalmujen tieltä,
ruoan käyttäminen polttoaineeksi samaan aikaan kun maailmassa nähdään nälkää,
luonnonsuojelun ja ympäristöpolitiikan huomion keskittyminen liikaa ilmastoasioihin, jolloin resursseja jää vähemmän todellisempiin ongelmiin,
energian ja hyödykkeiden hintojen nousu, mikä satuttaa vähävaraisimpia eniten ja on hyödyttänyt lähinnä energiayhtiöitä ja niiden omistajia, vaikka väitetysti varakkaimmat ovat eniten syyllisiä,
myrkyllisen elohopean käytön lisääntyminen hehkulamppujen kiellon myötä, mikä johtaa lisääntyvään kaatopaikkojen ja ympäristön elohopeakuormitukseen, kasvaviin ongelmajätemenoihin, luonnonvarojen tuhlaamiseen (energiansäästölamppujen valmistus on moninkertaisesti kuluttavampaa kuin hehkulamppujen, eikä niiden todellinen käyttöikä ainakaan vielä paikkaa eroa) ja valaistusmenojen osuuden kasvuun niin kotitalouksissa kuin yrityksissä ja julkisella sektorillakin.
jne.
Lisäksi on odotettavissa, että haittoihin lukeutuu kehitysmaiden kyykyttämistä, yksilönvapauksien kaventamista ja kaikenlaista muuta epämukavaa. Silti seuraavastakin ilmastosopimuksesta voidaan odottaa lähinnä hyödytöntä (jopa olettaen vallitsevan ilmastoteorian täysin todeksi) kompromissia, jos sitä ylipäätään syntyy.
Joten kyllä se todistustaakka on hyvin vahvasti teidän [alarmistien] puolellanne. Meidän ei tarvitse kuin sanoa, että
1) ilmastotieteessä on paljon epävarmuuksia ja jopa tuntemattomia yksityiskohtia, joten varmaa tietoa ei ole (ja tähän liittyy Ilmastoskeptikon käsikirjan tiedettä koskeva osuus),
2) ehdotetut poliittiset ratkaisut eivät ole toimivia ja koska ykköskohta ei päde, asiaa ei välttämättä tarvitse edes ratkaista, vaan on parempi varautua kaikkiin vaihtoehtoihin ja puuttua mahdollisiin seurauksiin (tähän liittyy Ilmastoskeptikon käsikirjan ydin eli: ”Todistustaakka ei ole niillä, jotka eivät usko. Skeptikot eivät vaadi itselleen rahaa tai valtaa.”), ja
3) ehdotetuista poliittisista ratkaisuista on ollut ja tulee olemaan enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ylioppilaskuntani uuden kalenterin sisätakakannessa on Mauri Antero jänispuvussa ja iso teksti ”TV-MAKSU PITÄÄ MAKSAA”. Tämä ei tietysti ole mitään uutta, vaan viranomaiset ovat kunnostautuneet tv-maksun mainostamisessa jo pitkään, mainoksia on likimain kaikissa aikakaus- ja sanomalehdissä sekä kaupallisilla tv-kanavilla. MusicTV:lläkin muistan joskus nähneeni tv-maksumainoksen.
Mitäpä jos niitä tv-maksutuloja ei käytettäisi tv-maksujen mainostamiseen, vaan siihen mihin ne on kerätty? Aika vallankumouksellinen idea varmasti, mutta aika monen tv-maksun maksajan maksut menevät nykyisin tuohon mainontaan.
Paitsi että tv-maksumainokset ovat typeriä ja ärsyttäviä, ja niihin kuluu tv-maksutuloja, joille olisi käyttöä varsinaisessakin toiminnassa, niin niistä on myös muutakin haittaa. Ne nimittäin nostavat lehti- ja tv-mainonnan kysyntää, jolloin mainosten hinnat nousevat muillekin mainostajille. Kärjistetysti voidaan siis sanoa, että tv-maksuilla rahoitettu tv-maksumainonta nostaa myös kaikkien muiden tuotteiden ja palveluiden hintoja! (Joskin varsin marginaalisesti, mutta kuitenkin.) Jotain rajaa.
Lähes jokaiselta löytynee kotoa Monopoli-lautapeli. On aika kaivaa se esiin ja tehdä pieni käytännön koe. Ensinnäkin, kerää kiva peliporukka, mitä enemmän pelaajia, sen hauskempaa tietenkin. Varatkaa aikaa ainakin kahdelle pelille.
Pelatkaa ensin yksi peli Monopolin oikeilla säännöillä. Jos Monopolia tulee pelattua usein ja pelin kulku on hyvin tuttu, tämän voi jättää väliin, muutoin se kannattaa ehdottomasti pelata ensin.
Toinen peli pelataan hieman muunnelluilla säännöillä. Kun pelin alkuvalmistelut on tehty, kaikki ylijääneet rahat siirretään syrjään. Peli pelataan muuten normaalisti, mutta pankissa (jota voinee kutsua tässä yhteydessä myös valtioksi) ei ole välttämättä aina rahaa, vaan sitä kertyy vasta maksetuista veroista, tonttien hinnoista, rakentamisesta, yms. Jos pankissa ei satu olemaan rahaa, kun kuljet lähtöruudun kautta tai saat jonkun muun palkkion, et saa kyseistä palkkiota, et nyt etkä myöhemmin, eli pankki ei jää sinulle velkaa.
Tämä toinen pelimuoto simuloi tilannetta, jossa valtio ei paina lisää rahaa vaan taloudessa kiertävän rahan määrä on vakio. Sivutuotteena se simuloi erityisen tehotonta tulonsiirtojärjestelmää, mutta sillä on vähemmän merkitystä.
Kuinka toinen peli eroaa ensimmäisestä? Halutessanne voitte pitää kirjaa kummankin pelin kulusta. Sellainen varoituksen sana, että toinen peli saattaa olla hieman pidempi, joten aikaa kannattaa varata hyvin. Jos omaat hyvän mielikuvituksen, mutta et itse peliä tai peliporukkaa, voit myös pohdiskella pelien eroja pelaamatta. Vastauksia kommentteihin.
Pasi J. Matilainen
Jyväskylä
29-vuotias it-ammattilainen. Perheeseen kuuluvat vaimo, 3-v. poika ja poikavauva. Puoluehallituksen jäsen, Liberaalit ry. Puheenjohtaja, Keski-Suomen Liberaalit ry. Puheenjohtaja, Ilmastofoorumi ry. Kauppatieteiden kandidaatti. Reservin ylikersantti.
Yhteydenotot osoitteella etunimi @ etunimi.fi.
