Valitsemisen vapaus kaikille!
Sekalaiset vasemmistolaiset vaativat ”vapautta valita toisin.” Jonkin ”laajemmaksi demokratiaksi” kutsumansa nimissä he haluavat vastustaa talouselämää, uusliberalismia, globalisaatiota, ilmastonmuutosta ja muita vasemmiston kestoinhokkeja.
Ei tuossa sinänsä mitään uutta ole, vaikka uudeksi ja muutokseksi sitä väittävätkin. Mutta jos kyse on todellakin ”vapaudesta valita toisin,” niin miksi sen vapauden tulisi koskea vain heitä. Miksei sitä vapautta voisi laajentaa myös meihin, jotka haluamme valita ihan jotain muuta heidän utopiansa sijaan? Ovatko he taas kerran niitä ”tasa-arvoisempia” ja ”demokraattisempia” kuin me muut?
[via Niko Lipsanen]
Kirjoittajalta on jäänyt huomaamatta, että nuo toisenlaisten valintojen ja laajemman demokratian vaatijat ovat havainneet, että nyt yhteiskunnassamme tehtävät yhteiskunnalliset valinnat eivät ole demokraattisia valintoja. Ne nähdään harvojen etuoiketetussa asemassa olevien, omista etupyyteistään lähtien tekeminä päätöksinä joihin valtaenemmistöllä ei ole sanavaltaa. Esimerkiksi meillä ei ole talouselämässä demokratiaa vaan pääomien omistajilla on pääsääntöisesti vapaus tehdä valintoja ja muut on alistettu tyytymään niihin. Eli heidän vaatimuksensa siis on: lisää demokratiaa ja lisää vapautta useammille.
Toisaalta kirjoittajalta ilmeisesti ovat menneet sekaisin yhteiskunnalliset valinnat ja yksityiset valinnat. Yhteiskunnallisissa valinnoissa tehdään päätöksiä jotka koskevat muitakin kuin vain itseä ja omaa perhepiiriä. Sellaisia ovat esimerkiksi työsuhteiden ehdot. Yksityiset valinnat taas ovat vain itse itseä tai omaa perhepiiriä koskevat valinnat.
Myyryläiseltä (#1) on jäänyt huomaamatta, että vastustan nimenomaan sitä, että yhteiskunnallisella tasolla tehdään päätöksiä, jotka koskevat muitakin kuin vain itseä. Yrityksen ja yhteiskunnan välillä erona on se, että yrityksestä lähteäkseen ei tarvitse vaihtaa maata, joten sen päätösten piirissä pysyminen on vapaaehtoisempaa.
Tuonne tilaisuuteen voisi mennä kysymään: ”Kun kerran ajatte vapautta valita toisin, ajatteko myös sitä mahdollisuutta, että halutessaan voisi lopettaa verojen maksun ja samalla luopua hyvinvointivaltion palveluista? (Tarvittaessa siihen asti valtiolta saadut palvelut korvaten mikäli niiden summa ylittää maksetut verot)”
Terve, Pasi. En yleensä paljon kommentoi kirjoituksiasi, mutta kannustuksen ilmauksena siteeraan vähän soveltaen J.M. Keynesiä:
”Mielestäni tämä on suuri blogi… Olen havainnut olevani moraalisesti ja filosofisesti samaa mieltä käytännössä kaikesta mitä siinä sanotaan; enkä ainoastaan samaa mieltä ylipäänsä vaan todella täysin samaa mieltä.”
# 4 Antti Vesala
Keynes tuskin sopii tilanteeseen, libertaarit kun pitävät hänestä suunnilleen yhtä paljon kuin Karl Marxista.
Tuon tempauksen järjestäjiltä unohtui, että keskustelukulttuurimme kitkivät omat taistolaisemme 70-luvulla kumarrellessaan itään, eikä se vieläkään ole oikein tervehtynyt. Boxberhin ja Heikan Lumedemokratiassa kerottiin asiasta varsin hyvin. ”Uusliberalismi” ja ”markkinafundamentalismi” tuntuvat melko kitkeriltä termeiltä puolueista, jotka kannattavat nykyistä systeemiä prosentin pienemmillä veroilla.
Pasi toi loistavan pointin esiin, se on ollut aina/pitkään vasurien oikeus vaatia vapautta valita toisin, toisin sanoen he tarkoittavat, että haluavat vaihtaa nykyiset johtajat ja laittaa itsensä tilalle.
Libertaarit haluavat antaa vallan yksilöille ja markkinoilla (hyi mikä paha sana) eli kuluttajien valinnoille. Tiesittekö, että jopa Voltairen ehdottama vastuullinen hallitsija olisi parempi kuin nykyinen ”demokratia”, koska hän antaisi markkinoiden toimia, mutta hänen ei tarvitsisi olla populisi miellyttääkseen tiettyjä kansan ryhmiä.
Matilaiselle yhteiskunnallisesta ja yksityisestä:
Olen kyllä huomannut sinun vastustavan yhdessä päättämistä eli demokratiaa.
Yhteiskunnallisella tasolla tehtävät päätökset jos mitkä ovat sellaisia, joissa tarvitaan laajempaa demnokratiaa kuin nyt eli useampien vapautta osallistua päätöksentekoon.
Yritysten toiminta on myös yhteiskunnallista toimintaa. Sitä on kaikki muu paitsi yksin tai perhepiirissä tapahtuvat asiat. Esimerkiksi yhteiskunnallista työtä on kaikki sellainen, jossa tehdään muiden tekemistä tai hankkimista raaka-aineista tai tehdään yhdessä muiden kanssa tai tulokset annetaan vaihdantaan muille. Yksityistä työtä on vain sellainen jossa tehdään itse luonnosta hankituista tai itse tehdyistä raaka-aineista yksin tuotteita ja käytetään ne myös yksin. Yksin tarkoittaa tässä henkilökohtaisesti yksin tai yhdessä oman perheen sisällä.
Yhteiskunnallisessa työssä ei kukaan voi yksin sopia mistään koska sopimisella on aina yhteiskunnallisisia vaikutuksia. Vaikka työnantajat yrittävätkin privatisoida sopimuksia, niillä on aina yhteiskunnalliset eli yksityistä laajemmat vaikutukset. Ja silloin tarvitaan demokratiaa. Muuten joudutaan yksien vapauteen riistää muilta vapaus.
Nimim. Jukalle keskustelukulttuurista:
Ilmeisesti nimim. Jukka ei ole henkilökohtaisesti kokenut 70-lukua kuin korkeintaan hiekkalaatikolla. Jos 70-luvun taistolaisia ja muita radikaaleja halutaan syyttää jostakin niin sitten siitä, että he eivät suostuneet kyhnyttämään samanmielisesti establishmentin kanssa. Siihen asti julkisuudessa ”keskustelu” oli ollut samanmielisten keskinäistä hyräilyä, mitä nyt joku SKDL-läinen joskus pääsi vahingossa poikkeuksellisesti ääneen. N.s. taistolaiset vaativat puheenvuoroja ja niitä myös ottivat. Porvarilliselle valtakulttuurille se tietenkin oli kauhistus - ja näyttää edelleenkin olevan.
#5 Jukka,
Keynes kommentoi noilla sanoilla (paitsi tietenkin blogi->teos) F.A. Hayekin klassikkoteosta ”Tie Orjuuteen”.
Antti (#4), kiitos kehuista. Keynesin lainaaminen aiheutti kyllä melkoisen repeämisen.
Myyryläinen (#7), (edustuksellinen) demokratia on vain yksi menetelmä yhteisistä asioista päättämiseen. Muita menetelmiä olisivat esimerkiksi suora demokratia tai se, jossa kansalaiset valitsevat neuvostoja, jotka valitsevat neuvostojen neuvostoja, jne… En vastusta menetelmää, vaan sitä, missä laajuudessa asioista yritetään päättää yhteisesti eli kuinka yksityisiä asioita väitetään yhteisiksi ja sitten poliitikot voivat niistä päättää kaikkien puolesta.
Juuri tähän sinäkin syyllistyt tuossa kestämättömässä päätelmässäsi. Tuossa sinun mallissasi ei nimittäin yksityisiä asioita ole lainkaan, sillä eihän luonto ole tarkoittamassasi mielessä yksityinen vaan yhteinen, joten luonnosta ei voi kerätä raaka-aineita yksityiseen käyttöön. Tällöin mikä tahansa ihmisen toiminta olisi yhteiskunnallista toimintaa eli päättäjien vaikutusvallan alaista, jolloin ihminen olisi vain yhteiskunnan orja (linkin takana hauskahko video, heh:-)).
Jos kuitenkin lähdetään etenemään alhaalta ylöspäin eli sieltä selvästi yksityiseltä oman käytön tasolta. Jos minä hankin palan maata omistukseeni (sovitaan, että lähtökohtaisesti yksityinen maanomistus on sallittua ja nimenomaan yksityistä), niin voin tehdä sillä tilkulla mitä tahansa, kuten vaikkapa viljellä sitä, istuttaa puita tai jättää sen koskemattomaksi.
Jos minä sitten viljelen tilkkua ja käytän sadon perheeni ruokkimiseen, sekin on selvästi yksityistä käyttöä. Oletetaan, että olen viljellyt vain perunoita ja naapuritilkun pitäjä on enemmän lanttumiehiä. Jos vaihdamme keskenämme osan sadostamme niin että molemmilla on sekä perunoita ja lanttuja, tämäkin on minusta yksityistä toimintaa, siis ei-yhteiskunnallista, koska kyse on vapaaehtoisesta vaihtokaupasta, jota ei siis sellaisenaan syntyisi, jos vain toinenkin osapuoli kokisi kaupan itselleen epämieluisaksi.
Jos laajennan vaihtokaupan käyntiäni muiden pientilallisten kanssa porkkanoihin, kurkkuihin, tomaatteihin, salaattiin ja muihin sekalaisiin maataloustuotteisiin, kysymys on edelleen vapaaehtoisesta — ja yksityisestä — vaihtokaupasta.
Vaihtokauppojen teko alkaa kuitenkin käymään työlääksi osallistujien ja vaihtotavaroiden määrän lisääntyessä, jolloin mieluisten vaihtotavaroiden löytäminen alkaa olla aikaa vievää ja hankalaa. Jos huomaan, että olenkin parempi löytämään vaihtokauppoja kuin viljelemään maata, ja ryhdyn päätoimiseksi vaihtokauppojen välittäjäksi pientä vaihtotavarakorvausta vastaan, niin silti edelleen kyse on yksityisestä, vapaaehtoisesta vaihtokaupasta.
Viimeinen yo. vaihe on jo selvästi liiketoimintaa, vaikka prosessi eteni vähittäin yksinkertaisesta omavaraisviljelyksestä monimutkaisempaan vaihdantatalouteen. Ilmeisesti sinun mielestäsi jossain vaiheessa yksityinen toiminta muuttui maagisesti yhteiskunnalliseksi, yhteisesti päätettäväksi ja säänneltäväksi toiminnaksi. Voisitko osoittaa sen tarkan kohdan, jossa tämä muutos tapahtuu, perustellen tietenkin?
Matilaiselle:
Kuvaat jokseenkin hyvin vaihdannan kehittymistä ja laajenemista sekä tunnistat ihan hyvin sen, että raja on sitä vaikeampi asettaa, mitä laajenpaa toiminta on. Mutta jos analysoit tarkemmin mitä ja millaisia suhteita vaihdannassa on ja miten vaihdantasi vaikuttaa itseesi ja muihin vaihdannan osapuoliin, huomaat sen periaatteellisen muutoksen suhteissa siinä vaiheeessa kun alat vaihtaa niitä perunoita ja lanttuja naapurisi kanssa. Siihen asti kun toimintasi oli puhtaasti omatarvetuotantoa, se on ollut puhtaasti yksityistä eli sinun itsesi toimintaa. Kun vaihdat naapurisi kanssa, et enää ole yksin vaan muun, vieraan kanssa vaihdannassa. Se ei siis enää ole yksityistä.
Mitä se siis silloin on? Mikä on yhteiskunta? Se on useampien yksilöiden yhteisö, joukko ihmisiä jotka elävät vuorovaikutuksessa ja vaihdannassa toistensa kanssa. Olet siis siirtynyt tältä osin yksityisestä yhteiskunnalliseen toimintaan alkaessasi vaihtaa perunoita ja lanttuja naapurisi kanssa. kaikki sen jälkeiset laajennukset toiminnassasi ovat ihan samaa yhteiskunnallista vaihdantaa kun osapuolina on myös muita ihmisiä.
Olet sikäli oikeassa, että elämässämme on kovin vähän yksityistä ja paljon yhteiskunnallista. Suurella osalla elämäämme on vaikutusta muihin ihmisiin halusimme tai emme. Ihminen on biologisen ja kulttuurisen evoluution kautta yhteisöllinen eläin joka pyrkii rakentamaan yhteisöjä ja yhteiskuntia. Silloin joudumme väkisin elämään yhdessä erilaisissa suhteissa lajikumppaniemme kanssa. Nuo suhteet kannattaa mielummin järjestää niin, että mahdollisimman monella on mahdollisuus vaikuttaa mahdollisimman tasavertaisesti yhteiskunnan asioihin. Se tarkoittaa lisää ja parempaa demokratiaa ja vähemmän kahdenvälisiä kähmintöjä ja väkivaltaan tai tuotantovälineiden omistamiseen perustuvaa väkivaltaista pakottamista asioissa jotka ovat yhteiskunnallisia tapahtumia. Eri asia on sitten mitä kukin tekee omassa kotona peiton alla tai sen päällä.
Mitä maanomistukseen tulee niin sekin on itse asiassa yhteiskunnallinen asia jollet ole valtavan suuren alueen keskellä ihan ypöyksin ilman minkäänlaista kosketusta ikinä naapureihisi. Ja kun se on yhteiskunnallista, siinä on otettava huomioon myös muut yhteiskunnan jäsenet. Siitä tulee tarve rajoitata joissakin tilanteissa joidenkin vapautta jotta muut eivät tyystin menettäisi omia vapauksiaan. Jotta tämäkin tapahtuisi kohtuullisuuden ja tasavertaisuuden puitteissa, tarvitaan demokrattista päättämistä.
Menet tuossa kommenttisi alussa kummallisesti suoraan demokratian keinoihin kommenttina yleiseen demokratian tarpeen vaatimukseeni. En (vielä) ollut lähelläkään jonkin tietyn demokraattisen päätöksenteon mekanismin asettamisessa jonkin toisen edelle yleisissä tai joissakin erityisissä olosuhteissa. Tunnistin tuossa vain yleisellä tasolla demokratian lisäämisen tarpeen vapauttaaksemme mahdollisimmat monet mukaan päätöksentekoon yhteisissä yhteiskunnallisissa asioissa. Tämä lähestymistapasi muistuttaa erästä alamme piirrettä jossa jotkut koodarit tuntevat suunnatonta viehtymystä päästä koodaamaan yksittäisiä ohjelmia ennenkuin on määritelty mitä koko tietojärjestelmältä odotetaan.
Mitä tulee tuohon pelkoosi poliitikkojen liian suuresta vallassa niin kyse on silloin juuri demokratian puutteesta eikä liiasta demokratiasta. Kaiken kaikkiaan tämän kapitalismin oloissa vallitsevan porvarillisen demokratian ongelma on, että yhteinen eli demokraattinen päättäminen (tässäkin mekanismista riippumatta) on rajattu vain kapeasti joihinkin hallinnollisiin asioihin eikä se koske tuotantovälineiden omistusta saati tuotannon ja kulutuksen järjestämistä eli taloudellista päätöksentekoa. Niillä aloilla toki tapahtuu joitakin päätöksiä valtion toimesta mutta päätökset eivät ole demokraattisesti valmisteltuja saati päätettyjä. Tarvitsemme siis enemmän demokratiaa ja parempaa demokratiaa sen sijaan, että keinotekoisesti yrittäisimme piilotta yhteiskunnallista päätöksentekoa keinotekoisen yksityisyyden taakse piiloon.
Mitä keinitekoista on ajatuksessa, että kukin huolehtikoot omista asioistaan? Minä en ainakaan ole vielä tavannut ketään jonka koen olevan pätevä päättämään minua koskevista asioista puolestani. En myöskään ole kenellekkään tätä valtakirjaa koskaan antanut.l
Nimim. Keskustelijalle:
Kysymys ei ole omista asioista päättämisen rajoittamisesta vaan oikeidesta päästä päättämään niihin omiin asioihin - etenkin silloin kun ne koskevat myös muita.
Mitä tulee valtakirjoihin niin en minäkään ole antanut valtakirjaa kenellekään markkinavoimille, elinkeinoelämän keskusliitolle, Kallasvuolle, Wahlroosille, Fagernäsille ihanvainesimerkkinämuutamamainitakseni. He kuitenkin tekevät jatkuvasti päätöksiä jotka koskevat minua ja minun asioitani. Minulla ei ole edes kapeimmankaan edustuksellisen demokratian keinoa vaikuttaa niihin. Ja tuskin on nimimerkki Keskustelijallakaan.
Kunnanvaltuustossa, eduskunnassa tai EU:n parlamentissa ei ole ketään jolle olisin antanut ääneni. Kaikista rajoituksistaankin huolimatta silti pidän niitä vallassaan olevilla alueilla demokrattisempana kuin talous- ja työelämää.
Myyryläinen (#11), vastauksesi ei oikein tyydytä. On totta, että peruna-lanttu-vaihdanta naapurin kanssa ei ole enää oman perheen sisäistä toimintaa, mutta on se silti yksityistä. Se on vain ja ainoastaan minun ja naapurini välinen asia. Sovimme täysin keskenämme vaihtosuhteen ja vaihtoa ei tapahdu, jos vaihtosuhde tai muut mahdolliset vaihdannan ehdot eivät jompaa kumpaa osapuolta miellytä.
Et mielestäni perustellut miksi tuossa vaiheessa asiasta tulisi yhteiskunnallinen, t.s. miksi vaihdannan ehdoista pitäisi päättää yhteiskunnallisesti eikä yksinomaan vaihtajien kesken. En näe mitään syytä, miksi muilla naapureilla pitäisi olla mitään vaikutusvaltaa kahden naapuruksen välisen vaihtokaupan ehtoihin.
En esimerkiksi näe, miten kahden naapuruksen välinen vaihtokauppa rajoittaisi muiden naapureiden vapauksia, mitä ilmeisesti yrität käyttää perusteluna. Tietenkin perunat ja lantut ovat vaihtokaupan seurauksena vaihtaneet omistajaa, mutta kuka tahansa muu naapuri olisi myös voinut yrittää vaihtokauppaa joko peruna- tai lanttuviljelijän kanssa, ja kuka tahansa naapureista voi edelleen tarjota vaihtokauppaa myös perunoiden ja lanttujen uusille omistajille.
Jos yhteiskunnallisesti päätettäisiin esimerkiksi, että peruna- ja lanttumiesten pitäisi vaihtaa tuotteitaan ”tasapuolisesti” kaikkien naapureiden kanssa, ja/tai että osa vaihtokaupan kohteista pitää siirtää verona kylän yhteiseen varastoon, jotta niitä voidaan jakaa ”tasapuolisesti” kaikkien kesken, niin silloin rikotaan peruna- ja lanttumiesten oikeuksia. He kun saattavat pitää pelkästään perunoista ja lantuista, mutta nyt heidät pakotettaisiin ottamaan vastaan myös muita tuotteita, joista he eivät välttämättä pidä, tai heiltä suoraan ryövättäisiin osa heidän perunoistaan ja lantuistaan.
Peruna- ja lanttumiesten oikeuksien rikkominen ei ole oikeutettua sillä perusteella, että muillekin saataisiin perunoita ja lanttuja. Toisin sanoen kenelläkään ei voi olla positiivista vapautta saada perunoita ja/tai lanttuja. Jos joku muu naapuri haluaa perunoita/lanttuja, hänen tulee tarjota vaihdossa jotain sellaista, mitä kyseisten tuotteiden omistaja haluaa. Vaihtoehtoisesti hän on täysin vapaa seuraavalla satokaudella viljelemään kyseisiä tuotteita itsekin, mikä on muutenkin järkevää, jos kyseiset tuotteet kerran ovat niin kysyttyjä.
Myyryläinen (#13), nyt sitten ihan niitä konkreettisia esimerkkejä asioista, joita esimerkiksi Kallasvuo tai Wahlroos ovat päättäneet puolestasi. Vastaukseksi ei riitä, että susta niinqu vaan tiätsä tuntuu siltä, että he ovat vaikuttaneet asioihisi.
Perunoista ja lantuista:
Sinä olet itse yksityinen mutta naapurisi on sinulle jo yhteiskuntaa.
Toisaalta te ette ole luultavasti ainoita jotka samassa yhteiskunnassa tai yhteisössä olette kiinnostuneita perunoista ja lantuista. Silloin teidän käyttämänne vaihtosuhde vaikuttaa myös muiden lanttuja ja perunoita vaihtavien käyttämiin vaihtosuhteisiin ja vaihtojen ehtoihin. Se vaikuttaa myös perunoiden ja lanttujen vaihdantamarkkinoiden laajuuteen eli saattaa houkutella uusia vaihtajia tai estää uusia tulokkaita tai karkottaa nykyisiä .
Alkaako lanttu jo leikata?
Ihan pari esimerkkiä Wahlroosin ja Kallasvuon päätöksistä:
Kallasvuo Nokian johtajana ajoi maahan Lex Nokian jolla rajoitetaan minun viestintäni vapautta ilman että minulta kysyttiin yhtään mitään. Meidän valitsemamme edustajat eduskunnassa asetettiin uhkavaatimuksen eteen.
Wahlroos myi Sampo-pankin Danske bankille. Se vaikutti melkoisesti raha-asioideni hoitoon.
Yleisemmällä tasolla kuvattuna nuo tahot vaikuttavat yhteiskunnalliseen päätöksen tekoon tavalla joka vaikuttaa epädemoraattisesti päätösten syntyyn ja niiden sisältöön. Laajemmalla ja paremalla demokratialla me, noiden päätösten vaikutuksen alla elävät pääsisimme myös omalta osaltamme vaikuttamaan asioihin.
Huomasithan lisäksi, että kirjoitin ”tekevät jatkuvasti päätöksiä jotka koskevat minua ja minun asioitani”. Se on hieman eri asia kuin kirjaamasi ”päättäneet puolestasi”. Ero on tosin joissakin tapauksissa pieni mutta periaatteellisesti merkittävä.
Myyryläinen (#16), taitaa olla oma lanttusi, joka ei leikkaa, sillä vastasin pääpiirteissään tuohon kovin ennalta arvattavaan kritiikkiisi jo kommentissani #14.
Ja VOI KYYNEL kuinka sinua onkaan riistetty! :’(
Ellei olisi valtiota ja sen lainsäädäntökoneistoa, tai asia ei vain kuuluisi (minimi)valtion toimivaltaan, niin Lex Nokiaa ei olisi. Ei vaikka mikä tahansa tai vaikka kaikki yritykset olisivat sitä halunneet oikeasti tai väitetysti. Kritiikkisi oikea osoite on siis valtio eikä Kallasvuo.
Jos Sampo-pankin omistuksen siirtyminen Danske Bankille oli sinulle ongelma, totta kai sinulla oli ja on edelleenkin täysi vapaus vaihtaa toiseen pankkiin. Jos Wahlroos ei enää halunnut omistaa Sampoa, olisiko hänet muka pitänyt pakottaa pitämään omaisuutensa tai pakottaa myymään se jollekin muulle kuin Danskelle? Mitenkä ”laajempi demokratia” olisi tämän ratkaissut? Vai pitäisikö olla vain yksi Valtionpankki, johon kaikkien olisi tyytyminen?
Yleisemmällä tasolla kuvaamasi ongelma yritysten vaikuttamisesta epädemokraattisesti päätösten syntyyn on juuri se sama, josta itse haluan päästä eroon rajaamalla valtion valtaa. Valtion vallan lisääminen ja/tai demokratian laajentaminen ei ratkaise sitä ongelmaa vaan ainoastaan pahentaa, koska niin kauan kuin valtiolla on se valta, siihen yritetään vaikuttaa ja päättäjät eivät koskaan voi olla täydellisiä, epäitsekkäitä yli-ihmisiä. Tähän liittyen lue toki tuorein blogaukseni: Ensimmäinen vasemmistolainen.
Matilaiselle vastaamisesta:
Et vastannut vaan lähdit lähdit ihan muille teille. Korostin tuossa vastauksessani juuri sitä yksityisen ja yhteiskunnallisen välistä rajaa jota, et näyttänyt havaitsevan kommentissa 14.
Matilaiselle Lex Nokiasta:
Kallasvuo et al käytti näissä, heille ja heidän ehdoillaan rakennetussa olosuhteissa sitä keinoa joka heillä oli käytössään eli valtiovaltaa. Jollei heillä olisi sitä ollut, he olisivat toimineen suoraan ja itse. Silloin he olisivat kytänneet suoraan ja ilman laillisuuden ja yhteisen hyväksynnän savuverhoa.
Matilaiselle Sampo-pankista:
Sinulla on vino tapa puolustaa Wahlroosin vapautta minun vapauttani vastaan. Wahlroosille olet antamassa suuremman vapauden päättää busineksista ja minulle sinä jätät vain vapauden reagoida ja sopeutua. Minusta meidän vapautemme eivät ole tasapainossa ja se on juuri asia jota halusinkin korostaa esimerkissäni.
Yleisemmästä Matilaiselle:
Et ilmeisesti huomannut, että kaipasin laajempaa päätäntävaltaa laajemmalle joukolle ihmisiä. Siis mallia jossa ihmiset ihan oikeasti pääsevät päättämään asioistaan. Ja demokratia eri muodoissaan on keino sovittaa yhteen ihmisten ristiriitaisia tavoitteita. Nykyinen kapitalistinen valtio ei sellainen minustakaan ole vaan se on vallassa olevien kapitalistien välinne hallita muita ja rajoittaa heidän oikeuksiaan. Pidän sitä myös johdonmukaisena seurauksena kapitalismin kehityskaaressa. Ja seuraava vaihe näyttäisi sitten olevan suurempien kapitaalikasautumien maailmassa ylikansalliset väkivaltakoneistot, EU, NATO j.n.e.
Sen sijaan Libertaarien ajama kahden välinen sopiminen ja kaupankäynti ei ole hyvä ratkaisu koska a) se ei ota huomioon ympäristössä olevien mielipiteitä ja b) ihmiset eivät ole riittävän tasavertaisessa asemissa keskenään. Pidän siis demokratian laajentamista parempana ja oikeudenmukaisempana vaihtoehtona.
mä en oikeen ymmärrä tota riistososialismia.